Rukous

Armeliaan tyhjä on pääni,

ajatukseton.

Jos soisin itselleni muiston,

ehkä muistaisin 

karkaavien askelten kaiun,

ehkä miettivän veitsenterän 

ranteeni sykkeellä.

Jos sallisin sydämeni tuntea, 

ehkä sen täyttäisi musta rakkauteni,

kaunis kuin enkelin otsa,

toivoton kuin viimeinen kyynel.

Älä pakota minua taistelemaan, Jumala,

älä jaksamaan.

Minä haluan vain maata, maata, 

liikkumatta, ontoin silmin. tietämättä mistään.