Kovaa ainesta

Kovaa, kovaa ainesta olet.

Tylsytät viiltävimmän terän, 
väsytät raudan,
sammutat tulen - 
luodit kimpoavat iholtasi takaisin.
Ei sinuun pysty kivi, ei nyrkki, ei itku, ei rukous.
Suudelmani jäätyvät poskillesi
kuin eksyneet muuttolinnut
ja huutoni törmää ohimosi kallioseinään
kiiriäkseen kaikuna kauas pois.

Voisinpa tulla luoksesi 
kärsivällisenä kuin Jumala,
viisaana kuin kaikkitiedon puu.
Voisinpa herättää sinut
ja näyttää sinulle
kyyneleen sydämessäni 
ja toisen omassasi.