Kovaa ainesta
Kovaa, kovaa ainesta olet.
Tylsytät viiltävimmän terän,
väsytät raudan,
sammutat tulen -
luodit kimpoavat iholtasi takaisin.
Ei sinuun pysty kivi, ei nyrkki, ei itku, ei rukous.
Suudelmani jäätyvät poskillesi
kuin eksyneet muuttolinnut
ja huutoni törmää ohimosi kallioseinään
kiiriäkseen kaikuna kauas pois.
Voisinpa tulla luoksesi
kärsivällisenä kuin Jumala,
viisaana kuin kaikkitiedon puu.
Voisinpa herättää sinut
ja näyttää sinulle
kyyneleen sydämessäni
ja toisen omassasi.
Tylsytät viiltävimmän terän,
väsytät raudan,
sammutat tulen -
luodit kimpoavat iholtasi takaisin.
Ei sinuun pysty kivi, ei nyrkki, ei itku, ei rukous.
Suudelmani jäätyvät poskillesi
kuin eksyneet muuttolinnut
ja huutoni törmää ohimosi kallioseinään
kiiriäkseen kaikuna kauas pois.
Voisinpa tulla luoksesi
kärsivällisenä kuin Jumala,
viisaana kuin kaikkitiedon puu.
Voisinpa herättää sinut
ja näyttää sinulle
kyyneleen sydämessäni
ja toisen omassasi.
Kommentit
Lähetä kommentti