Mansikkapelloilla, ikuisesti

Perjantaina, juhannusaattona, Sanna ja minä menimme kaupungille Anssin kyydissä. Oli kauhean kuuma. Kävelimme kaupungilla, mutta oli ihan liian kuuma ostaa mitään... Joten lähdimme Myllysaareen uimaan. Otimme aurinkoa kallioilla ja kävimme uimalaitoksella uimassa. , Iltapäivällä teimme heinää. Se ei ole niin romanttista kuin Suomi-filminsä katsonut voisi kuvitella. Vaan aika hikistä hommaa. Ne heinät ovat sitä paitsi tosi teräviä, ja raapivat ihoa. Ei houkuttelisi yhtään se Niskavuoren tyyliin heinissä kieriskely.   Illalla mentiin lavalle. Näin siellä viime juhannuksen ihastukseni. Tiina ja Sanna yllyttivät minua hakemaan häntä tanssimaan. Lopulta myönnyin, ja Tiina ja Sanna hävisivät kahden kundin kanssa ties minne. Poika väitti, ettei osannut tanssia - eikä kyllä osannutkaan. Se oli vähän niin kuin kiusallista meille kaikille!  Ihmettelin mielessäni, että tosiaanko viime vuonna olin tykännyt tästä tyypistä. I stuskelimme pihalla, eikä ollut oikein puhumista.  Tiina käveli o

Kävimme tänään ilmoittautumassa lukioon. Luulimme olevamme hyvissä ajoin, kunnes ovella tajusimme, ettei meillä ollut päästötodistuksia mukana. Saimme polkea kotiin ja takaisin. Iltapäivällä Anu meni salille hoivaamaan kipeää polveaan. Minä kävin kaupassa, siivosin ja pesin pyykkiä. Kävin myös Antin kanssa uimassa. Mummo ja tätini ja setäni tulivat meille kylään.  Anu tuli hakemaan minua vähän ennen yhdeksää. Menimme ensin satamaan ja parkkerasimme Armadan eteen. Yhden kojun edessä oli kaksi poikaa, joista toinen oli kivan näköinen. Kiharat hiukset ja aurinkolasit, joilla hän koko ajan leikki. Lähdimme kävelemään satamaa pitkin. Koju-pojat tulivat vastaan ja hymyilin sille söpölle. Mutta voi! He häippäisivät punaiseen autoon, jota epäilimme "isän autoksi", kun se oli niin hieno.  Päätimme mennä citille kävelemään. Punainen auto kaahaili vähän väliä vastaan ja pojat hymyilivät meille. Luulimme karistaneemme heidät kannoiltamme ja lähdimme ostamaan ranskalaisia. Ku

Viime viikolla kävimme Anun kanssa melkein joka päivä kaupungilla. Ei meillä paljon tekemistä ollut. Katselimme poikia. Olemme pitkästyneitä, Anu ja minä. Meidän välillämme on liikaa sanomattomia sanoja. Ennen kerroimme toisillemme kaiken - tai ei edes tarvinnut kertoa, meillä oli niin yhteinen elämä että meillä oli yhteiset ajatuksetkin. Yritämme löytää sitä entistä ystävyyttämme, etsimme sitä jokaisena tylsänä, puhumattomana minuuttina. Minä en ole kertonut Anulle, miten vaikeaa meidän perhe-elämä nykyisin on, miten iskä juo. Anu ei ole kertonut minulle Jarmosta . Minä en ole kertonut Rhodoksesta, enkä mitä kaikkea minulle siellä tapahtui. Eikä kumpikaan ole sanonut sanaakaan siitä Anun kirjoitelmasta.  Tuntuu, että kohta RÄJÄHTÄÄ. On pakko. Tämä kesä on aivan erityinen kesä. Tästä kesästä tulee aivan erityinen kesä. Olen päättänyt sen.

Jotain on tapahtunut! Olen... Silloin keväällä kun itkin ja surin, että koulu loppuu, enkä näe Tuomasta enää ikinä - olin väärässä.  Minulla on kolme vuotta! Minulla on koko elämä! Hän tulee samaan lukioon kuin minä! Että minä olin pakahtua, kun katsoin sitä listaa. Lupaan itselleni, etten enää tuhlaa aikaa, en yhtä päivääkään. 

Eilen (tai itse asiassa tänään!) lähdimme vähän vaille yksi lentokentälle, jossa saimme kahvia ja ruokaa lentoyhtiön kustannuksella. Meille oli sanottu, että kone lähtisi puoli kolme, mutta niin ei vain ollut. Tuolit olivat hirvittävän epämukavia. Kaikki olivat väsyneitä ja kamalan näköisiä. Veli ja minä kävelimme edestakaisin ja katselimme ihmisiä niin kauan kuin jaksoimme. Kone saapui vasta neljältä. Se oli myöhässä, koska oli joutunut tekemään välilaskun jonkun vian vuoksi.  Onneksi olin liian väsynyt pelätäkseni mitään lento-onnettomuutta ja nukuin koko matkan. Saavuimme Helsinkin yhdeksän aikaan, ja kotona olimme vasta iltapäivällä. Oli ihana nähdä Kissi-kulta! Kävin viemässä tulkkareitani Anulle. Pyöräilimme yhdessä kaupungille tapaamaan Tiinaa, jolla oli uusi koira nimeltä Eppu. Me nähdään taas huomenna, minulla on paljon kertomista matkaltani...

Luulenpa, että näin Hänen Täydellisyytensä juuri viimeistä kertaa. Huokaan. Olen kauhean väsynyt. Huomenna tähän aikaan nukun kotona, omassa sängyssäni.  Siis istuin aiemmin terassilla, tuossa parin metrin päässä, kun näin hänen tulevan. Hän haki kahvia ja jonkin drinksun ja istui vastapäiseen pöytään. Tällä kertaa hän oli tulossa rannalta eikä ollut yhtä raikas kuin aina yleensä, mutta hän oli aivan yhtä upean näköinen yhtä kaikki. Hänellä oli farkkushortsit, vaaleansininen paita joka oli auki alas hoikalle, ruskealle, hikipisaroita helmeilevälle rinnalle ja aurinkolasit, jotka kätkivät hänen ilmeensä.  Nauroin ja puhuin vanhempieni kanssa, en enää edes muista mistä aiheesta, koska ajatukseni olivat muualla. Katselimme toisiimme: hän tyynesti ja laiskan kiinnostuneesti - minä ujosti ja innokkaasti. Lopulta tajusin, että olin kokonaan unohtanut osani. Minun piti olla maailmannainen, sivistynyt, puoli-ivallinen - ei tällainen lapsellisen ihastunut murkkuapina! No se siitä -

Olen täällä hotellin aulassa kaikki matkatavarat jaloissani. Huoneet piti luovuttaa seitsemältä, mutta lähdemme vasta puolen yön aikaan - kai, kaikki on vähän sekavaa. Olin tänään yksin rannalla, koska kaikki muut ovat polttaneet itsensä. Oli ihan mukavaa.  Ostelimme tänään tuliaisia ja kävimme syömässä taas siinä samassa ravintolassa, josta on tullut meille kantapaikka täällä. Kuultuaan että lähdemme tarjoilijamme sanoi: "what a catastroph!".  Hei hän tuli juuri... odota vähän!

Olimme tänään Ellin rannalla koko aamupäivän. Uin paljon: sukeltelin ja kelluin silmät kiinni keskellä turkoosia, läpikuultavaa, ihanaa, viileää Välimerta. Olen edelleen aivan hullaantunut mereen. Minusta tuntuu kuin olisin jotenkin syntynyt uudestaan täällä Rhodoksella meren vaahdosta kuin Afrodite. Minulla oli muuten tänään rantakaverikin: väsynyt, raihnainen kulkukoira lönkytteli varjoni alle, aurinkotuolini taakse ja asettui siihen nukkumaan.  Viime yönä olin rauhaton enkä saanut unta. Kuvittelin, että hiipisin yöpaitasillani käytävään ja menisin koputtamaan Hänen Täydellisyytensä ovelle. Hän avaisi oven, vähän unisena, ehkä parransänkisenä, kiharat sekaisin ja katsoisi minua kysyvästi. Pujahtaisin sisään ja sanoisin: "Olen neitsyt. Opettaisitko minua?" Ääh - kuvitelmia... Niitä minulla oli Tuomaksestakin monta vuotta. Kuvitelmia ja unelmia eikä mitään muuta. En kuitenkaan uskaltaisi. Milloin uskallan? Milloin elämä vihdoin alkaa?

Tänään kävimme vanhassa kaupungissa. Oli pilvistä, mutta hiostavan kuumaa. Johanniittaritarit ovat rakentaneet alueen, sen vanhat, kiviset käytävät ja rakennukset. Hotellin aulassa iltapäivällä lueskelin Hesaria, kun huomasin Hänen Täydellisyytensä. Tänään hänellä oli mustat housut, musta paita ja valkoinen jakku. Hän käyskenteli baaritiskille ja palasi korkean lasin kanssa, istuutui parin metrin päähän ja levitti postikortteja eteensä pöydälle. Toinen käsi laskeutui polvelle ja toinen posken alle, kun hän silmäili levollisena korttejaan. Sitten hän alkoi kirjoittaa. Samassa baarista kuuli räsähdys. Lasi oli tipahtanut. Hänen täydellisyytensä heilautti päätään sinne päin, ja kun hänen katseensa kääntyi takaisin, se kohtasi omani. Hänen kasvoilleen kohosi hymy. Istuimme niin kauan tai vähän - en tiedä enää - toisiamme katsellen. Olin hermostunut ja suloisen onnellinen. Katseiden herkkä show. Musiikki baarista. Ujo sydämentykytys. Teeskentelvä hurmurikissa edessäni.

Olimme eilen siellä kyläjuhlissa. Siellä olikin ihan kivaa. Istuimme ulkona pitkissä pöydissä, söimme grillattua lihaa ja katselimme tanssiesityksiä. Siellä oli tarjolla punaviiniä, jota minäkin kävin hakemassa vähän salaa. Sitten yleisökin meni mukaan tanssimaan piirissä. Yksi kreikkalainen poika pyysi minua tanssimaan kanssaan, ja suostuin tietysti. Musiikki soi niin äänekkäästi, etten kuullut, mitä hän jutteli. Menimme yhdessä istumaan, mutta keskustelusta ei edelleenkään oikein tullut mitään; hän ei puhunut kovin hyvää englantia. Sitten poika nousi, tarttui minua kädestä ja veti minut mukaansa. Kävelimme rakennuksen taakse hämärään puutarhaan.  Minua jännitti ja ujostutti. Poika seisoi hyvin lähellä, hänen kätensä vaelsivat pitkin vartaloani, sitten hän suuteli minua. Hänen kielensä oli yhtäkkiä suussani, ja minä olin lähinnä järkyttynyt. Se oli suloista ja kamalaa samalla kertaa.  Sitten tapahtui monta asiaa yhdellä kertaa. Kuulin hihittelyä: tajusin, että pojan ka verit

Tänään heräsimme aika myöhään ja melkein myöhästyimme laivamatkalta Symin saarelle. Otimme taksin, niin ehdimme. Matka kesti kaksi tuntia, ja olin suurimman osan ajasta itsekseni. Vaeltelin ympäri laivaa ja istuskelin siellä täällä. Tutustuin noin 10-vuotiaaseen amerikkalaiseen tyttöön nimelta Catherine.  Oli ihanaa katsella merelle: turkoosia vettä silmänkantamattomiin ja joskus yksinäinen purjevene. Symi oli vuoristoinen; uusklassiseen tyyliin rakennetut talot näyttivät seisovan toinen toisensa päällä korkeilla vuorenrinteillä. Oli miellyttävän hiljaista, lukuun ottamatta kissoja, joita oli vielä enemmän kuin Rhodoksella. Ostin Sannalle tuliaisiksi pesusienen ja äiti osteli mausteita. Kävimme merenkulkuluostarissa, joka oli hyvin kaunis ja harras. Paluumatkakin kesti noin kaksi tuntia. Monet nukkuivat laivassa, ja minäkin torkahdin. Tapasimme Veljen kanssa pikkuisen kreikkalaistytön, joka lauloi ja leikki kanssani olkihatulla. Veljen aurinkolaseille hän nauroi katketakseen.

Jos eilen oli ihastuttava päivä, niin tänään oli raju ja tapahtumarikas. Nukumme Veljen kanssa samassa huoneessa. Veli kävelee unissaan. Hän herätti minut yöllä kaksi kertaa, ja halusi vaihtaa sänkyä. Aamulla hän ei muistanut yöllisistä puuhistaan mitään... Antti suuttui matkaoppaiden info-tilaisuudessa, koska ei halunnut lähteä retkelle kyläjuhlille. En kyllä minäkään, se on niin TURISTIMAISTA. Lähdimme kahdestaan kaupungille, ja karistimme porukat kannoiltamme. Vaelsimme pitkin ja poikin. Talot olivat kalkittuja ja kadut hyvin kapeita. Palmut reunustivat katuja, ja kissoja pyöri jaloissa, samoin koiria. Kreikkalaiset ovat ihania, vilkkaita ja ystävällisiä. Paluumatkalla hotelliin rantatiellä löysimme tieltä kaksi täyttä tupakka-askia, jotka viskasimme pusikkoon.  Kävimme uimassa Ellin rannassa. Oli tosi kuuma, ja olen rakastunut mereen - se on jotain käsittämätöntä, mystistä. ( Ei kyllä maistu hyvältä. ) Näin kyllä tänään Hänen Täydellisyytensäkin kerran, hotellin terass

Olen lomalla suruistani - olen Rhodoksella! Tulimme eilen Helsinkiin, ja olimme Tupulla yötä. Olen nukkunut vain neljä tuntia, koska meillä oli aamulento. Lentokentällä yritin esittää maailmannaista parhaani mukaan - vaikka olin siellä ensimmäistä kertaa. Luin englanninkielistä kirjaa, ja yritin näyttää siltä kuin en kuuluisi perheeseeni. Olin kiusaantunut, koska pikkuveli osoitteli sormellaan, iskä oli niin juntti ja äitistä muuten vaan.  Huvittelin seuraamalla silmäkulmastani erästä nuorta miestä, joka istuskeli huolettoman kuninkaallisesti hyvin istuvassa, vaaleassa puvussa ja mustassa paidassa. Olin vakuuttunut, että hän esiintyi ja teeskenteli tasan yhtä laskelmoidusti kuin minä itsekin. Mutta paljon tyylipuhtaammin. En ole ihan varma, milloin hän keksi minut. Häneen tyyliinsä kuului vastata katseeseen - sen arvasin jo etukäteen - tyynesti. Seuraavan kerran, kun vilkaisin häntä, hän katsoi minua, todella katsoi. Hänen silmänsä eivät hymyilleet, eivätkä olleet vakavat. Minä olin