Isä

 Isä. Hän on pahemmassa kunnossa kuin ikinä. Hän on juonut kuin hullu: illalla, aamulla, kotona, töissä. Hirvein asia: hän oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta. Se asia tekee niin pahaa, että melkein oksettaa. En voi muuta kuin olla kiitollinen, ettei hän joutunut onnettomuuteen eikä loukannut ketään viatonta ihmistä.

Viimeksi Kotikaupungissa käydessäni yritin keskustella hänen kanssaan. Sanoin, etten halua hänen tuhoavan elämäänsä ja että hänen pitäisi hakeutua hoitoon. Silloin tuntui, että hän ymmärsi. Mutta tässä nyt ollaan. Pelottaa ja ahdistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Ja hävettää. Mistä se edes kumpuaa, tämä musertava häpeä? En minä sitä autoa ole ajanut. Mutta isän teot määrittelevät minutkin.