Joulun käsikirjoitus

Joulu vietetään kotona käsikirjoituksen mukaan. Marraskuussa jääkaapin oveen ilmestyy työlista. Hektisten viikkojen - siivoamista, koristelua, leipomista ja paistamista, kaupoissa ravaamista - suloinen joulurauha laskeutuu viimein aatonaattona. Kiire on ohi. Herään jouluaattoon puhtaissa lakanoissa. Käymme aamusaunassa. Syömme riisipuuroa joulurauhan julistuksen aikaan. Illan hämärtyessä haemme Mummon ja menemme  yhdessä hautausmaalle viemään kynttilöitä. Siellä on sitten aina kylmä, vaikka kuinka pukisi päällensä. Mutta tunnelma on lämmin: kynttilöiden liekit tuikuttavat valomerenä. Joskus näemme sukulaisia, silloin vaihdetaan nopeat halaukset ja jouluntoivotukset, posket hehkuvat punaisina ja hengitys huuruaa, kutsutaan kylään puolin ja toisin. Aina kynttilän laskiessani sanon hiljaa mielessäni: "Hyvää joulua Mamma. Hyvää joulua Ukki." Illalla vaihdamme parempiin vaatteisiin ja syömme perinteisiä jouluruokia. Lahjojen vaihtamisen jälkeen juomme joulukahvit. Illalla pelaamme lautapelejä koko perhe, ja myöhään yöllä katson yleensä Veljen kanssa jonkun elokuvan.  

Nämä perinteet ovat olleet minulle tärkeitä ja rakkaita. Mutta tänä vuonna en tavoittanut joulun harrasta ja iloista tunnelmaa. Vaikka kaikki tapahtui pilkulleen perinteiden mukaan, jotain jäi puuttumaan. Ehkä se on jokin minussa, jokin tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne, joka minua on viime aikoina vaivannut. 

Tapaninpäivänä tapasin vanhoja ystäviä: Annaa, Sonjaa, Susania, Roosaa ja Millaa. Oli hyvin herttaista nähdä niitä tyttöjä. Kaikki ovat muuttuneet ja kulkevat omia teitään, elävät omia elämiään. Silti tuttuuden tunne on läsnä. Ihan kuin vasta eilen olisimme seisoneet piirissä koulun pihalla juttelemassa ja nauramassa. Ihan kuin vasta eilen olisimme yhdessä tanssineet kuumat kesäyöt läpeensä Kotikaupungin yökerhoissa. 

Oli vaikeaa erota Annasta sinä iltana. Me tapaamme liian harvoin. Kaipaan aikaa olla rauhassa hänen seurassaan. Kaipaan keskusteluita hänen kanssaan ja sitä, kun näen ymmärryksen valon hänen silmissään. Vaikka olemme monissa suhteissa tajuttoman erilaisia, niin olemme silti aivan yhtä.