Ethän ollut tosissasi?

Kävin Marian luona. Juttelimme niitä näitä, ja kissamme juoksentelivat innoissaan toistensa perässä. Yhtäkkiä: "Niina, mitä siun kädelle on tapahtunut?" Häkellyin ja punastuin enkä keksinyt mitään vastausta. Maria vapisi , pyyhki silmiään ja ojentautui halaamaan minua. "Onhan siulla kuitenkin niin paljon... Ethän sie ollut tosissasi? Sanoin, että ei, en ollut tosissani ja ajattelin, että onhan minulla ainakin sinut, Maria.

Viivyin aika myöhään puhelemassa. Tuntui, että onhan sentään muutakin elämää kuin Jarkko. Maria on niin hyvä, niin hyvä. Aina valmiina ottamaan minut vastaan, kun kaadun. Miksei hän väsy kantamaan surujani, auttamaan? Tunnen, etten mitenkään voi korvata ja maksaa takaisin hänen huolenpitoaan. En mitenkään muuten, kuin olemalla kiitollinen ja rakastamalla häntä.