Kolmas vaihtoehto

Meidän välillämme on jo nyt muuttunut jokin. Kaipaan päivä päivältä enemmän, mutta en tiedä kaipaanko häntä vai unelmaa hänestä. Ikävöin onnellisia päiviä hänen kanssaan, kaukaisia päiviä. Todellisuus on erilainen. Olemme molemmat kireitä ja herkkiä loukkaantumaan. Meillä on edelleen hetkiä: kun nauramme tai rakastelemme. Mutta keskusteleminen johtaa hyvin helposti kinastelemiseen.

Jarkko tuntuu olevan tyytyväinen elämäänsä näinä päivinä. Hän viettää paljon aikaa isoisänsä luona maalla. Hän soittaa minulle sieltä jostain syystä salaa ja lopettaa puhelut hätäisesti, kun joku tulee huoneeseen. Ehkä hän häpeää minua? Eilen, kun soitin, hän oli juuri lähdössä ystäviensä kanssa raflaan. Kurtistin kulmiani, kohautin olkapäitäni, lopetin puhelun siihen. Soitin heti Anulle, ja lähdimme Unioniin tanssimaan.

Nämä ongelmat johtuvat jostain aivan muusta kuin kaukosuhteesta ja erillään asumisesta. Meitä repii yhdeltä suunnalta rakkaus, ystävyys ja tottuminen ja toiselta kyllästyminen ja välinpitämättömyys. Suhteemme on kulumassa loppuun vääjäämättömästi - ankean, kylmän pohjoistuulen nopeudella. Joskus toivon, että tähän ikuisuuskysymykseen olisi vielä kolmaskin vaihtoehto lähtemisen ja jäämisen lisäksi.