Curling-lapsi

Kirjoitin viikko sitten kotielämästä, joka on ollut viime viikkoina kuin pahaa unta. Takana oli taas yksi epätoivoinen viikonloppu, ja minä olin pohjattoman väsyksissä ja lohduton. Kirjoitin yhdestä raadollisesta kohtauksesta isän kanssa turhan yksityiskohtaisesti. Aamuyöllä heräsin yhtäkkiä säpsähtäen. Mitä jos päivityksestäni seuraisi jotain? Jos jotenkin se johtaisi siihen, että jokin viranomaistaho puuttuisi elämäämme? Hapuilin pimeässä puhelimeni ja poistin artikkelin. Ehkä sitä ei ehtinyt monikaan lukea.

Kun isä on humalassa, hänen persoonansa muuttuu. Ensin leppoisaksi. Hänen äänensä muuttuu jotenkin pyöreämmäksi, pehmeämmäksi ja hän naurahtelee teennäisen lämpimästi. Vihaan sitä ääntä, tiedän mitä se enteilee. Kun juomakausi kestää pitempään, niin kuin nyt, hänestä tuli ärtyisä ja käsittämättömän ilkeä. Ilkeys toimii kahdella piinaavalla tasolla: ensinnäkin häneltä löytyy niin rumaa ja alhaista sanastoa, että sen kuuleminen tekee pahaa, saa silmät vaistomaisesti sulkeutumaan ja pään kääntymään järkytyksestä.

Toiseksi hän tuntee kohteensa aika hyvin ja osaa iskeä erehdyttävän tarkasti heikkoihin kohtiin, niihin jotka satuttavat eniten. Äidille hän esimerkiksi saattaa puhua julman loukkaavasti tämän vanhemmista ja sisaruksista. Vuosi sitten surin Jarkon muuttamista toiseen kaupunkiin. Olin vuoden nuorempi ja vuoden luottavaisempi ja menin uskoutumaan isälle. Isä oli selvin päin. Selvänä hän on kiltti ja herkkä, hän kuunteli ja itki myötätunnosta. Muutama viikko eteen päin, niin hän huusi humalassa ääni uhkuen halveksuntaa: "... ja yks hullu pillittää siellä jonkun jätkän perään!"

Yritän väistää konflikteja isän kanssa. Jopa päin vastoin: yritän yleensä tasoittaa hänen tietään olemalla häiritsemättä ja hoitamalla omat asiani, auttamalla, hymyilemällä ja olemalla positiivinen, rakentamalla rauhaa. Olen curling-lapsi.

Viime viikonloppuna lankesin polultani. Suutuin ja näytin tunteeni, vastasin loukkauksiin loukkaksilla ja ilkeyteen ilkeydellä. Siitä ei seurannut mitään hyvää.

Paras mitä voin tehdä, on hoitaa edelleen oman tonttini. Olla vahva ja sisukas. Löytää voiman sisältäni. Uskoa itseeni ja tulevaisuuteen.