Jou-kirjoituksia, opiskelua, onnea, haikeuttakin

Perjantaina polkaistiin kevään ylioppilaskirjoitukset käyntiin tekstitaidon kokeella. Vaikea sanoa, mutta eiköhän se mennyt ihan hyvin. Ensi viikolla on kuullunymmärtämiskokeet ja penkkarit, ja sitten alkaa lukuloma. Penkkareiden valmistelu on ollut hauskaa, ja jos olisi ollut enemmän aikaa, niin se olisi ollut vielä hauskempaa. Aika on todella ollut kortilla, koska viimeisinä koulupäivinä on ollut paljon kokeita. Toisaalta tämän viimeisen rutistuksen on jaksanut, koska lukuloman alku on kajastanut yhä lähenevässä horisontissa. Myös huomaan stressaavani usein etukäteen koeviikkoja ja täyttyvää kalenteria, mutta sitten kun käärin hihat ja pääsen lukemisen ja laskemisen makuun, niin minuun laskeutuu tekemisen rauha. Samalla tavalla uskon, että itse kirjoituksia varten opiskeleminen on lopulta helpompaa, kuin niiden ajatteleminen etukäteen.

Olen toisaalta ekstaattisen onnellinen, kun koulu loppuu ja vapaus alkaa. Toisaalta minuun hiipii haikeuden vihlaisu, kun ajattelen, että nämä ovat viimeisiä päiviä yhdessä koulukaverien kanssa. Varmasti pidetään yhteyksiä monien kanssa, mutta ihan samanlaista se ei enää koskaan ole. Ystävät lähtevät ja muuttavat, muuttuvat, tulee uusia kavereita. Me ei olla enää me. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eroottinen päiväuni

Kun paras ystävä ghostaa

Kuinka paljon silloin rakastit minua, kun petit?

Kiitos ja näkemiin

Kriisin jälkeen

Siedätyshoitoa häpeään

Muuri välillämme

Tuskinpa soitan takaisin.