Shut up, just shut up, shut up
Sunnuntaina kysyin sängyssä: "Miks sie oot niin kiree? Tai et sie oo kiree, sie vedät semmosta roolia?" "Ai, millasta roolia minä vedän?" Jarkko ärähti. "Sie puhut miulle niinku vieraalle", sanoin hiljaa. Jarkko käännähti äkkiä kärsimättömästi ympäri: "Se on totta. En minä oo oma itteni. Minä välitän sinusta joskus enemmän ja joskus vähemmän." Tunsin nopean, huimaavan putoamisen tunteen. "Miten mie voin luottaa sinuun, jos yhtenä päivänä sie välität ja toisena et?" kysyin ahdistuneena. "Kyllä minä haluun olla sun kanssa", Jarkko sanoi, "mutta minä tarkoitin sillä välittämisellä, että joskus meillä ei ole mitään yhteyttä."
Seuraavana aamuna huusin hänelle: "Ei sinun tarvii istua siinä enää mitään sanomatta kuin tunti. Se on onneks aika lyhyt aika." Paikasin ikkunan auki. Kiskoin lakanaa vuodesohvalta, ja Jarkko nousi ja meni lukemaan Hesaria pöydän ääreen. "Se on hirveen helppoo, kun sie tiedät, että mie rakastan siuta, niin sie voit tehdä miulle ihan mitä vaan." Kokosin sohvaa, eikä Jarkko osoittanut mitenkään kuulevansa sanaakaan. "Mie en jaksa tuollasta. Mie en jaksa kattoo tuollasta", jatkoin jo itkuisella äänellä. "Ja mitähän minäkin oon sulle tehny!" Jarkko kivahti ja meni vessaan ajamaan partaansa.
MInä istuin lattialle ja purskahdin itkuun. Vähän ajan kuluttua hän tuli takaisin ja istui viereeni. "Mie en jaksa", sanoin, "että sie et sano miulle mitään koko aamuna." "Ethän sinäkään oo sanonut mitään", Jarkko totesi rauhallisesti. Hän piteli minusta kiinni, pyysi anteeksi. Nyt olisi ollut niin helppoa vain suudella häntä, hymyillä. Mutta minä sanoin: "Saat anteeksi. Kyllä mie annan anteeksi, sen minä osaan. Toivon, ettei minun tarviis antaa siulle anteeksi mitään." "En minä halua, että sinä kärsit", Jarkko sanoi. "Mutta en minä tarvii paljon ollakseni onnellinen", sanoin, "Minä vain haluan, että tämä onnistuu." "Niin minäkin haluun. Mutta ei se oo mikään itseisarvo, jos toinen kärsii", Jarkko sanoi. "Se että jompi kumpi kärsii ei ole mikään syy, vaan seuraus", sanoin varovasti ja jatkoin: "Se että sie sanot noin, panet sie minut nyt kokeeseen?" Jarkko sanoi kylmä ääni täynnä ivaa: "Jarkko panee mut kokeeseen. Minä oon uhri."
Kommentit
Lähetä kommentti