Pelkkää kesäyön unelmaa

Anna on alkanut seurustella omassa opiskelukaupungissaan. Hän kertoili uudesta suhteestaan viikonloppuna Kotikaupungissa. En ole nähnyt häntä yhtä rakastuneena ja onnellisena moneen vuoteen. Viimeksi varmaan joskus lukioaikoina, silloin kun hän vielä oli ensimmäisen poikaystävänsä I:n kanssa. Toivon, että tämä poika osaa kohdella häntä kunnolla. Vaikka oikeastaan mielikuvitukseni ei edes pysty hyväksymään, että joku loukkaisi häntä tai jättäisi hänet. Kuka voisi olla niin tyhmä? Ihailen ja rakastan Annaa itse rajattomasti enkä näe hänessä ainuttakaan vikaa. Päinvastoin: Anna on minusta parempi, fiksumpi, kauniimpi ja hauskempi kuin kukaan muu. "Joskus mie oon pelänny, ettei kukaan mies voi ikinä olla mulle tärkeempi kuin sie", sanoin myöhemmin samana yönä kotikatujemme risteyksessä. Maa oli valkoinen kuurasta, ja hengityksemme huurusi. Anna veti minut syliinsä tiiviiseen halaukseen ja kuiskasi hiuksiini melkein äidillisen lohduttavasti: "Kuule, mie oon ajatellu ihan samalla tavalla - ihan samalla tavalla."

Meillä oli takana hulvaton yö Kotikaupungissa. Baarikierroksemme oli päättynyt yökerhoon, joka oli täynnä tuttuja ja lukiokavereita. Juho halaili Annaa, ja minäkin vaihdoin jossain vaiheessa hänen kanssaan poskisuudelmia. Taisin jopa sanoa Juholle olevani hänen puolellaan ja toivovani, että Anna valitsisi hänet. Kohtasin myös lopulta Teemunkin, Millan kanssa. Kyllä he seurustelevat. Aluksi minua jännitti, ja katsoin itsepintaisen tiiviisti Millaa, ettei minun olisi tarvinnut katsoa Teemua silmiin. Mutta tilanne kyllä vapautui. Enkä tiedä, välitänkö edes enää. He sopivat toisilleen hyvin - ja jos minulla olikin jotain Teemun kanssa heinäkuussa, niin ehkä se oli pelkkää kesäyön unelmaa.