"Luulin, että voisin olla koskematta sinuun."

Iltapäivällä keittiössä Jarkko suutelee minua ensimmäisen kerran: tarttuu käteeni hymyillen pientä hymyä ja vetää minut luokseen. Uppoan hänen syliinsä, hänen sydämensä takoo poskeani vasten, hengitän hänen tuoksuaan ja minua huimaa. Hitaasti ja tunnustellen hänen suunsa laskeutuu huulilleni, ja suudelma on ensin varovainen ja hellä. Mutta kiihotumme ja kuumennumme molemmat, kun maistamme toisemme. Suudelma syvenee, ja pian katoamme siihen kuin yön silkkiseen pimeyteen. Halu vihloo syvällä lantiossani kuin terävä, polttava survaisu. Irtoamme lopulta syleilystä säikähtäneinä, sydän rajusti hakaten ja kädet täristen.  "Minä luulin, että voisin olla koskematta sinuun edes ensimmäisenä iltana", Jarkko kuiskaa käheästi ja tukahtuneesti hiuksiini. Enkä minä pysty vastaamaan, koska olen kuin päihdyksissä pinnalle kohoavista tunteistani. Kätken kasvoni painautumalla hänen rintaansa vasten ja ajattelen sekavasti: "Miten niin? Totta kai sinä kosket minuun, totta kai sinun pitää koskea minuun."