"Ei parane kuin naimisella"

Minulla on Kotikaupungissa yksi vuosia kestänyt flirttisuhde, josta en ole varmaan ikinä tullut kirjoittaneeksi. Mies on DJ, paikallinen kuuluisuus ja varsinainen persoona. Hän avasi pelin ensimmäisen kerran, kun olin vasta seitsemäntoista ja alaikäisenä tanssimassa. Hän oli aikansa hymyillen katsellut minua tiskinsä takaa, mutta harppoi yhtäkkiä tanssilattialle luokseni ja sanoi: "Hei, tää seuraava biisi on sulle." Sitten hän meni ja laittoi soimaan Bruno Marsin "I think I wanna marry you". Minä punastuin ja häkellyin enkä tiennyt mitä tehdä - ja miestä nauratti. 

Mutta siitä lähtien olemme vilkuilleet toisiamme tanssilattian yli, flirttailleet. Nauttineet toisillemme esiintymisestä, toistemme katsomisesta. Minulle se on ollut turvallista leikkiä ja huvitusta kaikessa epätodellisuudessaan. Enkä minä ole enää helposti häkeltyvä ja viaton seitsemäntoistavuotias. Olen oppinut pelaamaan, hallitsemaan halun auraa. Viime kesänä minusta tuntui joskus jopa siltä, että kun hän katseli minua, valta oli siirtynyt minun käsiini.

Viime lauantaina DJ heitti Annan ja minut kotiin. Asumme samoilla hoodeilla. Hän tarjosi kyytiä itsevarmasti ja kuin ohimennen, mutta vaikutti silti oudon hermostuneelta tai levottomalta jenkkiautossaan, puhui liian nopeasti ja rummutti rattia sormillaan. Anna oli vauhdikkaalla päällä, puhui puhumistaan ja vaati saada nähdä DJ:n koiran. Ajoimme siksi hänen talonsa kautta ja pysähdyimme pihalle, jossa Anna silitteli koiraa. DJ pyysi meitä tulemaan käymään baariin seuraavana iltana, mutta olimme molemmat jo lähdössä takaisin opiskelukaupunkeihimme. Joten toivotimme hyvät yöt, ja Anna ja minä kävelimme lyhyen loppumatkan kotiin. "Tuo ei muuten parane kuin naimisella", Anna kuittasi minulle suorasukaiseen tyyliinsä, viitaten ikuisuuksia jatkuneeseen flirttailuuni DJ:n kanssa. Jäin miettimään asiaa. No hitto, miksei?

Mutta toisaalta ei sittenkään: flirtti itsessään on niin nautittavaa, että miksipä pilata sitä. Eikä minusta ehkä olisi siihen: seksiin ilman tunnetta. Tai en tiedä - minusta on tullut kylmempi ja kyynisempi kuin ennen. Mikä on minun prosessini ja mihin se päättyy?