Outo päätös ja väärä päätös

IMG_2224.jpg

Eilen illalla istuimme satamassa terassilla siiderillä Jarkon, hänen inttikaverinsa Mikon sekä deittinsä Olgan kanssa. (Sinänsä mielenkiintoinen kuvio siinä, koska vaikka Olga oli näyttävä, kaunis, kiinnostava nainen, niin hän oli myös naimisissa. Ei hän sitä mitenkään salannut, vaan puhui asiasta avoimesti samalla kun flirttaili Mikon kanssa).

Myöhemmin kuljeskelimme ympäriinsä ja juttelimme tuttujen kanssa. Päädyimme lopulta inttikaverien porukkaan, jossa puhuttiin armeijasta. Jäin vähän keskustelun ulkopuolelle, ajatukseni harhailivat, katselin ympärilleni ja sitten näin Tuomaksen. En tiedä, mitä siinä tapahtui. Olin juonut pari siideriä, tunsin itseni aivan kepeäksi ja suruttomaksi. Tein oudon päätöksen. Sanoin Jarkolle, että käyn juttelemassa yhden tutun kanssa. Sitten vain menin - juoksin - Tuomaksen perään hänen autolleen asti.

Pyrähdin hänen eteensä vähän hengästyneenä, hehkuvana - juuri ennen kuin hän ehti avata auton oven. Tuomas hämmästyi minut nähdessään, hämmästyi ja puhkesi hymyilemään. Hänellä on sellainen tapa hymyillä: hän kääntää päätään vähän sivuun, irtoaa katsekontaktista ja vilkaisee nopeasti alaviistoon, sitten hän kääntyy takaisin silmät nauraen, loistaen. Se hymy iski kuin tuhat volttia. Kun nyt muistelen sitä hetkeä; Tuomasta ja minua puhelemassa kevyesti kuulumisista ilta-auringon kullanhohteessa, välillämme kaikki koskaan ääneensanomattomat sanat... se hetki kiisi ohi liian nopeasti. Tuomas sanoi, että hän oli juuri ollut lähdössä ulkoiluttamaan koiraansa. Sitten hän katsoi minua silmiin: "Se ei kestä kuin vartin. Oot sie täällä? Me voidaan puhua vähän enemmän."

Häkellyin ja sanoin, etten ole varma. Väärä päätös. Minun olisi pitänyt sanoa, että olen lähdössä kotiin nyt heti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eroottinen päiväuni

Kun paras ystävä ghostaa

Kuinka paljon silloin rakastit minua, kun petit?

Kiitos ja näkemiin

Kriisin jälkeen

Siedätyshoitoa häpeään

Muuri välillämme

Tuskinpa soitan takaisin.