Kauniit, fiksut kurssikaverini ja riipaisu sydämestä

Yläkoulustani tuli aika harvoja kavereita samaan lukioon. Kurssikaverit ovatkin suurimmaksi osaksi uusia tuttavuuksia. Musiikkiluokalta tuli joukko taiteellisia humanistityttöjä, jotka loistavat kielten tunneilla ja reaaliaineissa. Kursseillani on myös monta maalaiskunnasta tullutta nuorta, jotka ovat ryhmänä yhteenhitsautuneita ja melkein ylivertaisen hyvännäköisiä, fiksuja ja tyylikkäitä. Yksi heistä on eräs Mari, jota en voi olla ihailematta: hän on todella taiteellinen, kaunis, vilkas, sanavalmis ja täynnä energiaa ja ideoita. Olen ehkä eniten tutustunut muihin pitkää matikkaa lukeviin tyttöihin, Liisamaijaan ja Sannaan. Liisamaija muistuttaa luonteeltaan vähän itseäni: hän on rauhallinen introvertti, vähän salaperäinen, mutta todella herttainen. Sanna taas on jalat maan pinnalla -tyyppiä ja äärimmäisen fiksu. Vanhoja yläkoulun tuttuja ovat Olli ja Petteri, hauska parivaljakko - Petteri on siitä erikoinen pojaksi, että osaa keskustella tyttöjen kanssa kuin yksi meistä.

Tuomas taas on todella lopettanut lukion kesken.

En tiedä hänestä mitään, missä hän nyt on ja miten aikaansa viettää. Ajatus hänestä riipaisee sydäntäni, vaikka olen nyt Jarkon kanssa. Miten oli niin vaikea edes mennä puhumaan Tuomaalle? Kun tämän toisen pojan kanssa on niin helppoa ja huoletonta olla.