Hulppeat bileet, menetetyt ystävät

Menin perjantaina Jarkon kanssa bileisiin, jotka yksi abeista, P piti kotonaan. Valtava hirsihuvila oli kauempana keskustasta, järven rannalla. Siellä oli aivan hulppeat puitteet: avarat huoneet olivat kuin suoraan sisustusohjelmasta ja ruoka- ja juomatarjoilut olivat ylelliset. P:n vanhemmat ovat tunnettuja yrittäjiä kaupungissamme. P itse on hulttio ja alkoholisti, jos joku voi 19-vuotiaana olla alkoholisti. Jarkon kertomukset kurssikaverien bileistä ja baarireissuista huipentuvat yleensä P:n sekoiluihin ja siihen, että P joudutaan kantamaan kotiinsa.

Siellä oli vähän outoa olla pariskuntana ja selvin päin. Abi-tytöt tervehtivät minua kyllä ystävällisesti "Ai sie oot nyt se Jarkon tyttöystävä", mutta jatkoivat sitten omia juttujaan. Jarkon kaveri T. tuli juttelemaan, vinkkasi silmää, katsoi minua silmäkulmastaan ovelan näköisenä ja kuittasi Jarkolle "Sweet surrender..." En viitsinyt edes loukkaantua. Leena ja Satu olivat niin kuin eivät olisi minua huomanneetkaan, mistä tuli paha mieli. Minulla ei ole liikaa ystäviä, ja nyt valitsemalla Jarkon, olen ilmeisesti menettänyt kaksi.

Tänään olen kuitenkin viettänyt isänpäivää kotona ja nauttinut ensilumesta. Isällä on ollut nyt pitempi selvä kausi, ja kotona on ollut helpompaa. Toivottavasti se kestäisi.