Et ole tervetullut tänne.

Kun saavut luokseni,

saavut epäluottamuksen karulle maaperälle,

jonka ylle ei aurinko enää ikinä nouse. 

Hiljaisten katujen yllä

roikkuu ikuinen, valju aamuhämärä.

Vaistoat,

miten partisaanit tähtäävät sinua autioilta katoilta

väijyen yhtäkin varomatonta liikettäsi. 

Kujalla törmäät kalpeaan lapseen,

sen silmät ovat säikyt, nälkäiset.

Ojennat hyväätarkoittavan kätesi,

mutta se luikahtaa pakoon kuin varjo. 

Verhot heilahtavat ikkunoiden eteen. 

Vilaukselta katseesi ehtii tavoittaa

lujia, harmaita kasvoja,

itkeneitä, peräänantamattomia silmiä. 

Etkö ymmärrä. 

Et ole tervetullut tänne

valkeine lippuinesi, 

lihavine rauhankyyhkyinesi. 

Sota on kenties ohi. 

Silti maa on raiskattu.

Silti kodit ovat raunioina. 

Silti lukemattomat ristit seisovat 

synkkinä rivistöinä.

Ja kylmä tuuli humajaa kaiken yli

kuin myöhästyneet anteeksipyyntösi. 

Olet saanut synninpäästösi. 

Mene siis jo. 

On aika sytyttää kynttilä kuolleille.

Antaa elävien aloittaa alusta.