Kaksoiselämää

IMG_4623.jpg

Elämäni on kaksoiselämää. Opiskelukaupungissa on päivätyöni ja arkirutiinini, opiskelua ja harrastuksia. Kotikaupungissa viikonloppuisin elämä jatkuu hidastempoisena kuten tähänkin asti, ikäänkuin en olisi koskaan lähtenytkään. Käyn katsomassa Mummoa, vietän aikaa kotona, tapaan Tuomasta.

Tuomas ja minä vaadimme toisiltamme tuskin mitään, emmekä roiku toisissamme lainkaan. Väimatkakaan ei ole tragedia. Viikolla sovimme tarkan ajan, jolloin soitamme toisillemme ja vaihdamme joitakin kiireisiä, arkisia sanoja. Kun olemme yhdessä, teemme aina jotain: esimerkiksi ajamme autolla viisikymmentä kilometriä jollekin huoltoasemalle, jossa juomme kahvia ja Tuomas saattaa pelata pelikoneilla. Katsomme paljon elokuvia ja Netflixiä. Kuuntelemme musiikkia, usein Elvistä, joka on Tuomaksen idoli. Puhumme monenlaisista asioista, mutta harvoin tunteistamme tai suhteestamme, joka on edelleen yhtä haaveellinen ja sielullinen. Ja puhdas. Viatonkin. Välillä minusta tuntuu kuin olisimme suoraan jostain jenkkiläisestä teinisarjasta. Tunnen itseni nuoremmaksi ja viattomammaksi kuin oikeasti olenkaan.

Kaikki on hyvin erilaista kuin Jarkon kanssa oli. Tuomas on poikaystäväni. Jarkko oli rakastajani ja mieheni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eroottinen päiväuni

Kun paras ystävä ghostaa

Kuinka paljon silloin rakastit minua, kun petit?

Kiitos ja näkemiin

Kriisin jälkeen

Siedätyshoitoa häpeään

Muuri välillämme

Tuskinpa soitan takaisin.