Mokasin ihastukseni edessä

 

Päivitystauko on johtunut yksinkertaisesti siitä, että olen vain elänyt ja nauttinut. Olen ottanut ehkä liiankin ahneesti työvuoroja opiskelutavoitteisiini nähden. Työpäivät ovat niin selkeitä ja järjestäytyneitä: tiedän mitä pitää tehdä ja olen oppinut pärjäämään ihan hyvin. Osaan hallita sitä kaaosta ja saan onnistumisen riemua. Opiskelupäivät taas ovat hahmottomampia. Ei niinkään tentteihin lukeminen, vaan se hiton gradu. En saa siitä kunnolla otetta.

Iltaisin käyn ulkona Milan ja muiden uusien työkavereideni kanssa. Saimme Milan kanssa VIP-passit paikalliseen yökerhoon, joten: ehkä ulkoilua on liikaakin. 

Treeniporukassa olen tyttö poikaporukan keskellä, joten kai luonnollisesti herätän jonkun verran kiinnostusta. On pientä flirttiä; jotkut pojista pyytävät tanssimaan, kun törmäämme yöelämässä. Mutta se suuri ihastukseni ei tunnu olevan tietoinen olemassaolostani. Hän on minulle aina viileän ja etäisen kohtelias ja huomaavainen, mutta siinä kaikki. 

Maanantaina treenien jälkeen mokasin: olin pukemassa ulkovaatteita, kun ihastukseni harppoi luokseni. Hän kertoi, että porukka oli lähdössä läheiseen baariin yksille ja kutsui kohteliaasti minut mukaan. Olin juuri sitomassa kengännauhojani ja häkellyksissäni kiskaisin nauhan poikki. Sitten häkellyin lisää omasta hölmöilystäni ja punastuin. Lopulta onnistuin vastaamaan kuin jokseenkin normaali ihminen. No. Ilta sinänsä oli sitten varsin mukava. 

Ei siinä mitään. En ehkä haluakaan enempää juuri nyt. Tämän hyytävän vaikean vuoden jälkeen olen kiitollinen siitä, että minulla ylipäätään on tunteita.