Vastaukset katkeriin kysymyksiini

 


Puhuin Jarkon kanssa joulun aikaan paljonkin. En oikeastaan ole tunteeton, vaan pikemminkin rauhallinen ja mieleni on selkeä. Aluksi kun kuulin hänen ääntään, muistin vain, miten häntä tahtomattani rakastin. Mutta sitten mieleeni palasivat ristiriitamme, jotka tuntuvat voittamattomilta. 

Jotenkin tuntuu siltä, ettei ole väliä, mitä hän sanoo. Hänellä on vastaukset kaikkiin katkeriin kysymyksiini. Mutta mitä on tapahtunut, on tapahtunut. 

Sitä paitsi olen jo tottunut olemaan omillani. 

Kommentit

  1. Kirjoitat hyvin ja mukavan rehellisesti. Haluan vain sanoa sinulle, että olet ihan oikeassa suunnassa. Tiedän mitä se on kun pelottaa päästää irti ja on varma loppuiän yksinäisyydestä ja/tai loputtomista paskasuhteista. Ei pidä paikkaansa. Se on pessimistien paskan jauhantaa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Maailma on täynnä tarinoita ja jokaisen ihmisen kohdalle tulee niin kipeitä kuin syvän onnen tarinoita, kysy keneltä tahansa. Vaikutat ihmiseltä, joka haluaa kokea elämää, joten kerää uteliaisuutesi, rohkeutesi ja viisautesi ja anna mennä.

    P. S. Hienoja runoja, btw

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Kiitos, että luit (erityisesti runoja, koska luulin, ettei niitä lue kukaan!)

    Tunnistan kyllä tuon pelon päästää irti ja aloittaa alusta, hypätä tuntemattomaan. Rohkeutta ja uskoa minuun valaa se, että ajattelen elämääni sellaisena tarinana, jossa on kaari. Tai ehkä kaaria. Laskua seuraa nousu. Joskus, jossain se häämöttää.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti