Uusi kämppis

Olen kummasti alkanut viihtyä Opiskelukaupungissa. Yksinäisyys ei enää vaivaa. Ehkä se johtuu siitä, että kohta se päättyy. Olen sopinut Veljen kanssa, että rupeamme kämppiksiksi ja hankimme keväällä yhdessä kaksion Kotikaupungista. Se on niin hauska suunnitelma. Minua ihan hymyilyttää joka kerran, kun ajattelenkin. Me kyllä tulemme toimeen mainiosti kaksistaan, ja voi että, miten kivaa tulee olemaankin! Mietin sellaisia hupsuja, pieniä asioita: voimme katsoa Netflixiä iltamyöhään, nauraa ja jutella. Voimme leikkiä ja pitää hauskaa kissojen kanssa. Kun minulla on tylsää, voin vain mennä hänen luokseen, katsoa kun hän pelaa ja höpötellä sitä sun tätä. Voimme riidelläkin - ja samalla tietää, että se ei ole vakavaa. 

Kun olin syksyllä muuttamassa Jarkon luo, tunteeni olivat aivan erilaiset. En koskaan iloinnut siitä, että tulisimme olemaan yhdessä. Tulevaisuudenkuvani olivat pikemminkin ahdistuneita. Pelkäsin joutuvani olemaan yksin ja etten ystävystyisi hänen kaveriensa kanssa. En kai tosissani edes halunnut asua hänen kanssaan. 

Paluu Kotikaupunkiin tuntuu muutenkin kuin suloiselta unelta, josta kohta tulee totta. Kihisen innosta. Ajattelen serkkuani ja Saraa, heidän pieniä poikiaan ja keväällä syntyvää vauvaansa, Tiinaa ja Mummoani, vanhempiani, myös S:a ja ehkä vähän DJ:täkin. 

Tuntuu, että siellä on mahdollisuuksia elää ja tehdä paljon ja ennen kaikkia unohtaa Jarkko. Käännän lehteä ja saan uuden alun. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eroottinen päiväuni

Kun paras ystävä ghostaa

Kuinka paljon silloin rakastit minua, kun petit?

Kiitos ja näkemiin

Kriisin jälkeen

Siedätyshoitoa häpeään

Muuri välillämme

Tuskinpa soitan takaisin.