Oikea ystävä, kotiutumista ja pitkiä ajomatkoja

Kerran kirjanpitotunnilla vieressäni istui tummatukkainen, ruskeasilmäinen, puhelias tyttö, jonka puheessa oli tuttu nuotti. Kysymällä selvisi, että hän oli kotoisin Kotikaupungin pienestä naapurikunnasta. Huomio, että olimme samalta seudulta, herätti välittömän molemminpuolisen innostuksen. Nopeasti totesimme, että itse asiassa meillä oli useita yhteisiä tuttuja: Marian poikaystävä oli ollut samoilla fysiikan ja kemian kursseilla kanssani lukiossa ja myös hänen parhaat ystävänsä olivat lukiokavereitani. Hän puolestaan tunsi lempiserkkuni Tiinan ja Sannan. Tuntui melkein kuin olisimme kasvaneet yhdessä koko ikämme.

Maria ehdotti, että voisimme matkustaa kotiin viikonlopuiksi hänen autollaan ja jakaa bensakulut. Sehän sopi minulle mainiosti. Minäkin saan olla ratin takana. Se on hyvä homma, koska ajokorttini on tuore, ja tarvitsen kipeästi ajokokemusta. Olemme siis ajaneet yhdessä Kotikaupunkiin ja takaisin, ja pitkien automatkojen aikana on ollut aikaa tutustua.

Olen yrittänyt kotiutua ja olla aktiivinen: olen tutustunut tutor-ryhmäläisiini ja luentokavereihin, käynyt jumpissa, kokouksissa ja mökki-illoissa. Olenpa viimein jopa tavannut kämppikseni, jonka kanssa on luotu kohteliaat ja korrektit, joskin hieman etäiset, naapurisuhteet. Mutta nyt minulla on täällä yksi oikea ystävä, ja se tekee hengittämisen kaikin puolin helpommaksi.