Minua ajettiin takaa: tunkeilija oli jo sisällä kotonani ja juoksin pakoon pitkin pitkiä, ahtaita, mutkittelevia käytäviä. Pelastauduin kylpyhuoneeseen viime hetkellä. Paiskasin oven kiinni ja yritin lukita sitä. Käteni vapisivat, enkä ollut saada avainta lukkoon. Lopulta onnistuin ja huojentuneena, hengästyneenä nojauduin seinää vasten. Seisoin siinä huohottaen, silmät ummessa, huulet raollaan ja yritin saada henkeäni tasaantumaan. Kun avasin silmäni, takaa-ajajani - DJ - seisoi edessäni. Lukko ei ollutkaan pitänyt. Minua ei enää pelottanut. Olin nolo ja hämilläni: luulin olleeni turvassa lukitun oven takana, mutta hän olikin katsellut minua koko ajan ja nähnyt jotakin yksityistä. Uni loppui suudelmaan.
Näen siis DJ:stä unia. Se huvittaisi häntä, saisi hänen kulmansa kohoamaan uteliaasti. Peliä ajatellen uneksiminen tietää murskatappiota.
Suututtaa koko uni. Suututtaa oma suhtautumiseni. Mikäköhän minua taas vaivaa? Miksen osaa pitää kurissa holtittomia tunteitani? - Siis hetkinen: mitä tunteita mukamas? Eihän se mies edes merkitse minulle mitään, enkä oikeastaan edes pidä hänestä. En minä tunne mitään sitä sälliä kohtaan.
Vain himoa, vain atomien tanssia tyhjyydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti