Mutkaton ja kaunis yö

Pitkäperjantaina oli dagen efter. Meistä ei Anun kanssa ollut juuri mihinkään. Pystyimme nousemaan ylös illalla viiden jälkeen. Huhtikuun lauhassa illassa huojahtelimme pienelle kävelylle läheiselle, historialliselle puutaloalueelle. Anun siskon entinen poikaystävä asui niillä kulmilla, ja poikkesimme tervehtimään häntä ohi kulkiessamme. Koetan tavoittaa ensimmäisiä mielikuviani: hevosenkenkä oven päällä, vahatut lautalattiat, eteiseen kiepahtava harmaa kissa ja Harri itse pitkänä, hoikkana, puhumassa verkkaan ja pyyhkimässä levollisena otsalleen valahtavia hiuksia. Välitön viehtymyksen tunne nousi sisältäni kuin lempeä, huokaava maininki.  

Seuraavana iltana emme juoneet mitään, tanssimme vain koko illan. Anna ihastui hirvittävästi poikaan, joka tanssi kuin nuori jumala ja jolla oli Mikki Hiiri -kuvioiset liivit. Minä puolestani vilkuilin salaa silmäkulmastani Harria, vaikka tiesin sen olevan aivan turhaa ja tyhmää.

Myöhään illalla, juuri ennen valomerkkiä seisoskelimme kaukana tanssilattiasta. Mikki oli kadonnut huomaamattamme. Harri pysähtyi vaihtamaan kanssamme pari sanaa ja jatkoi sitten matkaansa häviten kulman taakse. Katsoin hänen jälkeensä selittämättömän alakuloisena. Mutta yhtäkkiä hän pyörsi takaisin ja pyysikin minua tanssimaan. Kun hän pyysi minua luokseen yöteelle, olin vapaa ja valmis mihin tahansa uuteen.

Harrin kotona tuli räiskyi kamiinassa, kissa kehräsi, bossanova soi hiljaa vinyylisoittimessa. Puut hyppäsivät yhtäkkiä lattialle aiheuttaen pienen vaaratilanteen. Teemukit kaatuivat. Säikähdimme ensin ja nauroimme sitten. Vietimme yön yhdessä, hyvän yön: mutkattoman ja kauniin yön. Hän piteli minua taitavasti ja hellästi. Seuraavana aamuna makailimme sängyssä ja puhuimme puhumistamme kirjoista. Hän näytti minulle puhelimestaan kuvia pienestä tyttärestään. 

Niin ihana mies, niin hyvä ja lempeä, niin viisas.