Muistojen virta, lapsuuden sadut, sanoma joulun....

Parhaita jouluja ikinä, ihanimpia, hauskimpia. Jarkko vietti jouluaaton meillä. Kävimme yhdessä viemässä kynttilöitä hautausmaalle. Söimme rakkaita jouluruokia ja illalla pelasimme lautapelejä myöhään asti. Kun Jarkko tapaninpäivänä matkusti kotiin ollakseen omankin perheensä kanssa, minä valahdin ikiaikaisiin joululomieni tunnelmiin ja rutiineihin. Nukun myöhään, valvon myöhempään. Päivisin luen Oneironia ja syön suklaata. Öisin valmistamme patenttivoileipiä Veljen kanssa, rakennamme peitoista sohvatuoleille pehmeät, muhkeat pesät ja linnoittaudumme katsomaan Vikingsejä HBO:lta.

Olen miettinyt parhaita joulumuistojani. Kun Mamma vielä eli, vietimme maalla suuria sukujouluja. Paljon tätejä ja enot, vilisemällä serkkuja, joiden kanssa juostiin ja leikittiin aamusta iltaan. Pitkän, sinisen, ruokia notkuvan pirttipöydän ympärille kerääntyi paljon rakkaita. Suuren kuusen eteen levitettiin jouluna hirventalja - muistan, että kaiken sen juoksun ja leikin lomassa minulla oli aikaa maata siinä kaikessa rauhassa, muistan karvan karheuden ja pehmeyden poskea vasten, tutun ja silti oudon tuoksun.

Myös perinteiset perheen joulutarinat kuuluu kertoa samoin sanoin joka vuosi, muuten ei joulu ole joulu. Mummon tarinassa hänen veljensä yllyttää sanomaan ruman sanan. Mummo kuiskaa kirosanan, mutta Joulupukki kuulee ja suuttuu ja antaa risuja lahjaksi. Iskän tarinassa pienelle Veljelle on kerrottu, että "viedään Papan haualle kynttilä". Hautausmaalla pikku-Veli ensin ihmettelee: "Missä se hauva on?" ja kysyy sitten: "Kuka sen Papan ampui?" 

Paras joululahja, johon liittyi eniten rakkautta, oli Mummolta. Olin ehkä seitsemän vanha. Mummo oli ommellut kymmenittäin Barbien vaatteita, tarkoin, huolellisin käsin. Hameenhelmoihin oli ommeltu ylellistä pitsiä, paitoihin pikkutarkkoja rypytyksiä. Vaaleansinisiä silkkejä, kukallisia mekkoja, pienenpieniä nappeja. Ja kaikkein ihaninta oli, että Mummo oli kiinnittänyt joka vaatteen pienten, itse tehtyjen pahvimuottien päälle pikkuruisin, siistein ompelin, ihan kuin kaupasta ostetut vaatteet.

Hauskin lahja oli Anulta ja Ninalta viitisen vuotta sitten. He olivat askarrelleet minulle kalenterin, joka oli persoonallisin, hulluin, huvittavin teos ikinä. Vitseistä huomasi, että siskokset olivat väliin väkertäneet sitä aika väsyneinä ja myöhään, mutta sitäpä hysteerisempi se olikin.

Oi ihana joulunaika... ja seuraavaksi mennään päivä päivältä kohti valoa ja kevättä!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!