Myrskyn jälkeen

Valtavan myrskyn ja mielenkuohun jälkeen tuntuu kuin seisoisimme tienhaarassa. Olemme sanoneet antavamme anteeksi toisillemme pahat teot ja sanat. Olemme luvanneet ottaa toisemme takaisin. Päätökset on tehty, mutta pitävätkö ne?

Olen miettinyt anteeksiantamista. "Saat anteeksi" - se on nopeasti sanottu. Mutta kuinka se käytännössä toteutuu? Tuleeko se ajan kanssa, päivä kerrallaan? Olen haavoittanut Jarkkoa syvästi. Minulla oli omat, sisäiset syyni tehdä, mitä tein - omat kipeät haavani. Mutta ratkaisuni ja valintani olivat nekin nopeasti ja hetken hurmassa tehtyjä: yksi suudelma tuntui viattomalta hauskanpidolta ja yksi intohimon yö lohdulta ja unennäöltä. Yksi lyhyt yö ajassa. Ja nyt se tuottaa epävarmuutta, vihaa, katkeruutta ja tuskaa rakkaalleni lukemattomia päiviä ja öitä.

Tienhaara. Tässä voi nyt valita luottamuksen ja avoimet kortit. Tai epäilyksen, salaisen kostonhalun ja kasautuvan katkeruuden.