Olen palannut ruotuun ja kouluun ja kurinalaisuuteen. Olen näyttänyt koulussa reipasta naamaa, nauranut muitten mukana ja ollut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tästä huolimatta joku näki lävitseni. Eilen koulupäivän loputtua Aino tuli luokseni, otti minua käsivarresta kiinni ja sanoi: "Kivaa, että sie oot taas koulussa. Olikse pahaa?" "Ei, ei. Emmie ollu kipee, kunhan pinnasin", minä vastasin huolettomasti hymyillen. Aino ei hymyillyt takaisin, katsoi vain minua vakavasti ja lempeästi silmiin ja toisti hiljaisella äänellä: "Eiku - olikse pahaa?". Katsoin maahan ja takaisin häneen. "Oli se. Oli se aika pahaa", sanoin äänellä, joka sortui hieman. "Saaks mie halata siuta?" Aino sanoi, kietaisi muitta mutkitta kätensä ympärilleni ja siirsi minuun häivähdyksen omaa valoisuuttaan.
Maailmassa on hyviä ihmisiä, enkeleitä maan päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti