Mansikkapelloilla, ikuisesti

  Elämässäni on uusia miehiä. Se on hauskasti kutkuttavaa ja poreilevan kevyttä kuin kupliva kuohuviini. Painavat, koko nuoruuteni kestäneet suhteeni Jarkkoon ja Tuomaaseen ovat viimein päättyneet kumpikin lähes samoihin aikoihin. Nyt en etsi mitään vakavaa. Tuntuu vain ihanan hauskalta huomata kokevansa vetovoimaa, kiinnostusta ja lepattavia ihastuksentunteita pitkästä aikaa.  Töissä on yksi opiskelijapoika, Tommi, joka on saanut sydämeni rytmin jonkin verran kiihtymään. Hän on sellainen super itsevarma, sanavalmis ja fiksu tyyppi, ja olemme tulleet mainiosti toimeen. Tommi asuu melkein naapurissa, ja yhtenä iltana päädyin hänen luokseen baari-illan jälkeen. Mitään ei siis tapahtunut. Joimme teetä ja juttelimme. Keskustelu meni ehkä enemmän niin, että minä kuuntelin ja hän puhui. Sen illan jälkeen jäin miettimään, että olenko sitten ihastunut vai en. Kunnes yhtenä iltapäivänä Mila soitti minulle katuvana ja tunnusti suudelleensa Tommin kanssa. Milahan on tosi flirtti ja testa...

  Olen saanut uuden alun, josta haaveilin ja jota kipeästi tarvitsin.  Duuni ei ole oman alani töitä, ja se on raskasta ja hektistä, mutta hauskaa. Viihdyn. Palkkani tuntuu ihan ylellisyydeltä opintotuella kituuttamisen jälkeen, ja rahoitan sillä hyvin opintojen loppuvaiheen. Erityisen hauskaa ja virkistävää on olla osa työporukkaa. Työkaverit ovat kanssani samaa ikäluokkaa: toiset ovat opiskelijoita Kotikaupungin yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa, toiset viettävät töissä välivuotta lukion tai ammattikoulun jälkeen.  Parhaiten olen tutustunut Veljeni ikäiseen Milaan, joka on tosi välitön ja superhauskaa seuraa. Mila on kaunis kuin mikä ja hyvin flirtti, ja hänen ympärillään pyörii aina poikien muodostama ihailijajoukko. Valitettavasti hän on itse eniten ihastunut yhteen päällikköömme, joka on kihloissa.  Toinen uusi tuttavapiirini on muodostunut harrastuksen kautta. Marian poikaystävä kävi edellisenä kesänä treenaamassa Kotikaupungissa korealaista kamppailulajia...