Kuulumisia

Toukokuun lopulla serkun vaimo ajoi Isän ja Veljen kanssa pakettiautolla Opiskelukaupunkiin. Pakkasimme opiskelijaelämäni muuttolaatikoihin, ja palasin takaisin kotiseudulle. Minulla on Veljen kanssa kaksio hauskassa kaupunginosassa, kävelymatkan päässä keskustassa, ihanan kaupunkimetsän ja ulkoilualueen laidalla, ja mikä parasta: Saimaa ja huikeat uimarannat ovat aivan vieressä.

Alkukesä oli valoisa, hilpeä. Veljen kanssa on juuri niin hauskaa asua, kuin keväällä unelmoinkin. Minusta on tullut osa hänen sosiaalista piiriään. Käydään paljon ulkona hänen kavereidensa kanssa. Veljen paras kaveri lapsuudesta lähtien asuu naapurustossa, viettää paljon aikaa meillä ja hengaamme usein kolmisin. Miika tiskaakin välillä, koska Veli ja minä olemme siinä valitettavan laiskoja. 

Myös serkkuni perhe asuu metsän toisella puolella; sinne voi heilahtaa viidessä minuutissa tuosta polkua pitkin. Olen päässyt taas hoitamaan pieniä poikia ja uutta vauvaakin välillä.  

Ja minulla on Tuomas. Rakas Tuomas, jonka ajatteleminen saa sydämeni säröilemään. 

Kesäksi olen suunnitellut kesätenttejä, ja syksyllä etsin jotain töitä, joiden lomassa voin hoitaa opinnot loppuun. 

Kaikki on mallillaan.