Varkaus ja henkirikos - väläys raa'asta maailmasta
Minulla on kurssi, jonka vaatimuksiin kuuluu tutustuminen alioikeustyöskentelyyn. Tänään sitten tutustuin kovasti Opiskelukaupungin käräjäoikeudessa. En odottanutkaan amerikkalaista oikeussalidraamaa, mutten ollut valmistautunut siihen, miten persoonatonta juttujen käsittely todellisuudessa oli. Syyte luettiin paperista monotonisesti, hiljaisella äänellä ja epäselvästi. Itse sain selvää sanan sieltä ja toisen täältä. Sitten käräjätuomari kysyi, myönsikö syytetty, että syyte oli oikea. Yksikin mies vastasi tuomarin kysymykseen kyllä. Sitten sen takia ei kuultukaan puolustuksen todistajaa, joka ilmeisesti olisi kertonut jotain syytteen vastaista. Jäin käsitykseen, että syytetty ei edes tajunnut, mitä tapahtui. Persoonattomuuden tajusi parhaiten, kun tapahtui jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Yksi opiskelijapoika, joka oli varastanut kameran ja rahaa, alkoi selittää, miten väärin oli tehnyt ja miten oli itsekin säikähtänyt. Minulle tuli heti paha, kiusaantunut olo. Varmaan kaikille tuli.