Elämä kantaa

Tämä on ollut hyvä kesä. Olen ystävystynyt serkkuni vaimon, Saran kanssa. Hän on vain viisi vuotta minua vanhempi ikävuosissa, mutta elää toki aivan erilaista aikuisen elämää kuin itse elän. Kun hänellä on lapset, avioliitto, työpaikka ja oma koti, ja oman elämäni palaset ovat aika irrallisia. Olemme Saran kanssa käyneet yhdessä salilla ja joskus baarissakin. Olen tosi mielelläni mennyt auttamaan lastenhoidossa aina kun tarvis. Olemme suunnitelleet myös piipahdusta Tallinnaan loppukesällä, ellei koronatilanne tästä olennaisesti pahene. 

Kesätyöni torilla ovat säännöllisen epäsäännöllisiä. Menen sinne kyllä aina mielelläni, koska usean kesän jälkeen siellä on tuttu seurapiiri: kauppiaat, asiakkaat, jopa vanhojen herrojen aamukahviseuruekin kokoontuu edelleen. Hyväntuulen työtä kertakaikkiaan. Vapaapäivinä olen päntännyt kesätentteihin ja lukenut romaaneja lukemisen ilosta. Kesän lukusatoa ovat olleet Heidi Köngäksen Sandra ja Mirjami. Kokeilin myös äänikirjan kuuntelua (Celeste Ng:in Olisi jotain kerrottavaa), mikä oli ihan jees - mutta oikeasti rakastan lukemista ja olen sitä mieltä, että nautinnollisin kokemus on lukea oikea, paperinen kirja. 

Olin Toisessa Kaupungissa pari viikkoa Jarkon luona. Pikkusisko on täyttänyt kahdeksantoista, ja kävimme hänen kanssaan tanssimassa ja terassilla. Vietimme muutamia helteisiä päiviä maalla Jarkon äidin ja tämän uuden miesystävän kanssa. Jarkon ja äitinsä suhde on jännitteinen, ja heidän tuntuu olevan vaikea kohdata toisiaan. Minulla taas oli oikeastaan ensimmäisen kerran hyviä hetkiä ja keskusteluita anopin kanssa. Ei hänelläkään ole ollut helppo elämä, ja jos suhteet lapsien kanssa ovatkin säröilleet, niin ei kyse ole ollut kuitenkaan pahasta tarkoituksesta. 

Jarkkokin on käynyt meillä Kotikaupungissa. Suurimman osan kesästä olen kuitenkin ollut itsekseni. Se ei nyt haittaa. Suhde tuntuu etenevän omalla painollaan. Olen rauhallinen ja tyytyväinen. Elämä kantaa taas.