Odotan.

'

Odotan hänen soittoaan. Odotan ja odotan, sydäntäni kouristaa. Olen toivottoman epävarma. Katson itseäni peilistä eri tavalla kuin ennen. Pysähdyn peilin eteen kavennein silmin, pää kallellaan. Tarkastelen kuvaani kuin taulua, jonka aion myydä: minkä arvoinen olen? 

Kun Jarkko sitten sanoo puhelimessa rakastavansa ja kaipaavansa minua, varaudun heti paikalla. Mietin, että miksi hän puhuu noin? Huonosta omastatunnostako?

En luota Jarkkoon. Tavallaan olen itse kevytmielisempi. Flirttailen paljon, minulla on aina jokin katsesuhde meneillään. Mutta se on pelkkää peliä, eikä sydämeni ole mukana. Jarkko on toisenlainen, avoimempi, sosiaalisempi. Hän pitää ihmisistä väittömästi ja ihastuu nopeasti, rakastaa metsästyksen jännitystä.  

Kun epävarmuudesta tulee jokapäiväistä elämää, sen kanssa pitää oppia elämään. Täytyy säilyttää oma arvokkuutensa. Jos hinta on se, ettei voi näyttää tunteitaan - no. Minkäs teet. Minun on saatava hallinnan tunne, vaikka se sitten tulisi vain oman itseni hallinnasta.