Tulen puhdistamaa
On uuden vuoden ensimmäinen päivä - kuin tyhjä, valkoinen, silkkipaperinen sivu. En voi tietää, mihin elämä seuraavaksi vie ja miten maailmani palaset liimataan uudestaan.
Jarkko on palannut armeijaan joululomalta, ja hänen perheensä pakkaa muuttoauton vielä ennen loppiaista. Meidän välillämme kaikki on nyt selvää ja kirkasta, kuin tulen puhdistamaa - ehkä ensimmäistä kertaa. Kun saimme joulukuun alussa tietää siitä muuttamisesta, potkimme varovaisuuden rakkauden tieltä. Itkimme yhdessä ja puhuimme yöt läpeensä. Puhuimme enemmän kuin koskaan ja annoimme itsestämme enemmän kuin koskaan. Jarkko sanoi minulle, että hänestä tuntuu kuin hän olisi tuhlannut aikaa arkailuun ja pelännyt jotain, ehkä itsensä menettämistä. Hän kertoi vasta nyt oppineensa, että minun kanssani hänellä on rauhallinen ja tyytyväinen olo. Minä sanoin, että olen rakastunut häneen kuin uudestaan ja että jos meidän kohtalomme on tämä olosuhteiden pakottama eroaminen, niin se on kohtalo, johon en suostu ilman taistelua. Jarkko sanoi, että hän ei suostu eroamaan naisesta, jota on juuri todella oppinut rakastamaan. Lupasimme toisillemme elää täysillä ne hetket, jotka meillä ovat edessä, ja näyttää kaikin tavoin, miten paljon toisistamme välitämme.
Tavallaan tästä surusta ja mullistuksesta on siis seurannut jotain kaunista ja aitoa, jotain ehdotonta.
Kommentit
Lähetä kommentti