Piirsin mummoni nuorena tyttönä vanhan valokuvan perusteella. Minua viehättää mummon olemuksesta välittyvä valppaus ja elämännälkä, jotka voi vaistota näennäisen levollisen asennon takaa. Hän on hetkeksi pysähtynyt kuvattavaksi - mutta kohta polkkatukka hulmahtaa, suu alkaa pulputa puhetta ja kädet nousevat heilumaan puheen tahdissa.
Henkilökohtainen. Iholla. Rakkauden kauneudesta ja kipeydestä. Perhe-elämästä, jota varjostaa isän alkoholismi. Opiskelusta, harrastuksista, ystävistä, unelmista, peloista, iloista ja suruista. Päiväkirjaa pitää runotyttö ja drama queen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos ja näkemiin
Lopetan Mansikkapelloilla ikuisesti -blogini kirjoittamisen. Aloitin kirjoittamisen vuonna 2014, yli seitsemän vuotta sitten Vuodatus-alu...
-
Heräsin juuri uskomattoman tiiviistä päiväunesta. Unessa opiskelin rekkakuskiksi. Meillä oli liukkaalla ajamisen tunti menossa. Seisoimme...
-
Paras ystäväni Anna kirjoitti minulle viimeksi helmikuussa ja silloinkin vain menevänsä käymään Kotikaupunkiin. Olin itse juuri silloin...
-
Olen ollut lähestulkoon rakastunut muistoihini Jarkosta. Soittelemme nykyisin aika usein ja kepeä, eroottinen flirttailumme on varsin viihdy...
-
Lopetan Mansikkapelloilla ikuisesti -blogini kirjoittamisen. Aloitin kirjoittamisen vuonna 2014, yli seitsemän vuotta sitten Vuodatus-alu...
-
En ole koskaan voinut näin huonosti. Isä tosin on kohtalaisessa kunnossa. Ei henkisesti, mutta ainakaan hän ei juo. Itseeni on iskenyt masen...
-
Isä on vuosia hoitanut Mummon asiat, laskujen maksamiset ja niin edelleen. Nyt hän ei kykene siihen. Jouduin selittämään nöyryyttävän tarin...
-
REM: Losing my religion Jarkko pystyy murskaamaan minut pieniksi, vapiseviksi sirpaleik...
-
Tuomas soitti aamulla kuuden aikaan, yövuoronsa jälkeen. Rakas Tuomas-parkani. Hän oli hätäpäissään ja kyseli kyselemistään. En pystynyt s...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti