Mansikkapelloilla, ikuisesti

Ystäväni Tiina muutti Helsinkiin ja käy erikoislukiota. Olen tietysti onnellinen hänen puolestaan. Hän on niin erikoislaatuinen ja älykäs, että tuntuikin aina etteivät hänen unelmansa mahdu tänne pikkukaupunkiin. Nyt hänellä on mahdollisuus olla muiden yhtä fiksujen ihmisten ympäröimänä. Ja hän rakastaa tanssimista, ja siellä hän saa parempaa valmennusta. Mutta minä kaipaan häntä. Huomaan joka päivä, kuinka ison aukon hän on jättänyt jälkeensä minun elämässäni. Tiina on täällä käymässä nyt viikonloppuna. Hän laittoi minulle eilen viestiä. Sanoin Tiinalle puhelimessa, että oli ihana tavata häntä ja totta kai hän on Anun ja minun illan ainut ohjelma. Tiina liikuttui, ja sovimme tapaavamme jäätelökioskilla kuudelta. Soitin sitten heti Anulle kertoakseni, mitä olimme suunnitelleet. Hän selitti jotain, että Ilellä on bileet, joista hän ei muka voi olla poissa.  Olin niin vihainen ja pettynyt Anuun: hän on tavannut Ilkan joka päivä ja Tiinaa tuskin kuukauteen. Ei hänellä enää ol...

Kesä meni, enkä ehtinyt kirjoittaa. Tapahtui paljon - ja jäi tapahtumatta. Tiina muutti Helsinkiin loppukesästä - hän menee siellä kouluun ja asuu äitinsä luona. Kävin Tiinan luona heinäkuun lopussa. Kävimme Lintsillä, leffassa, kansallismuseossa, Heurekassa ja turnajaisissa. Ja kaupungilla shoppailemassa, tietty. Anun kanssa pyörittiin kaupungilla ja kaupunkifestareilla kaikki ne helteiset, ihanat kesäyöt. Anu alkoi seurustella yhden pojan kanssa. Minäkin treffailin pari kertaa yhtä opiskelijaa, mutta hän oli kuusi vuotta minua vanhempi ja - ei siitä tullut mitään enkä ollut häneen edes ihastunut. Koulu on nyt toden teolla alkanut. Luokallani on 30 tyttöä ja vain viisi poikaa! Kaikki ovat oikein mukavia - no, on mukana muutama pistaasikin. On tosi outoa, kun kaikki viittaavat kilpaa opettajien kysyessä jotain. En ole oikein tottunut siihen, että muilla kuin itselläni olisi kunnianhimoa ja motivaatiota koulun suhteen. Tuomas on rinnakkaisluokalla.  Ensimmäisinä koulupäivin...