Mansikkapelloilla, ikuisesti

Tekstit

Vihit minut naiseksi ihanin salamenoin

- helmikuuta 03, 2022

Kätkeydyn maailmalta syleilyysi. Piilotan hehkuvat kasvoni ihmisiltä ja auringolta, paljastan ne vain sinulle öittemme silkkisessä mustuudessa. Olen liian palavissani puhuakseni muiden kanssa: hymyilen heille etäisesti ja hengitän tulenlieskoja, puhaltelen savuhattaroita huulteni välistä. Vaellan kuin autuas näkyjennäkijä: sinä räjäytät kaiken harmaan silmissäni kultaisiksi väreiksi ja muodoiksi. Lepertelet sydämelleni viisaita salaisuuksia ja paikkaat sen ehyeksi ja kauniiksi kuin rubiinin, onnellisemmaksi kuin koskaan. Sillä minä olen ollut tyttö ja olen tuntenut poikia. Mutta sinä olet mies ja vihit minut naiseksi ihanin salamenoin poppamiehen käsilläsi ja loitsuillasi, jotka tiukkuvat huuliltasi kuin ambra ja hunaja. Olen tulvillani ihmetystä ja rakkautta. Kuiskailen jumalille nimeäsi; se on suloisin rukous, jonka osaan.

Onnellinen!

- tammikuuta 30, 2022

En tiedä, mitä uskaltaisin julistaa... Ei niin, ettenkö olisi varma ja ettenkö tietäisi omat tunteeni. Sillä minulla ei ole epäilystäkään, ei pienintäkään. Olen vain hitusen taikauskoinen ja epäröin sanoa tätä ääneen: Olen niin onnellinen! Eero on enemmän kuin, hän on niin - yksinkertaisesti hyvä kaikin mahdollisin tavoin. Kaikki mitä hän sanoo ja tekee, on hämmästyttävästi oikein . Oikein ja kohdallaan, juuri sitä mitä tarvitsen ja haluan. Joskus kun olen hänen kanssaan, sydämeni jättää pari lyöntiä väliin ja koen vain hurjaa, hengästyttävää tietoisuutta omasta onnestani. Tajuan vasta nyt, miten rikkinäinen olen ollut pitkän aikaa. Jokainen uusi päivä Eeron kanssa on kuin lääkettä sielulleni. Hän on niin kiltti minulle, niin huomaavainen ja hellä ja kärsivällinen. Mietin, että onko tämä totta ja voiko jotain näin kaunista oikeasti tapahtua minulle.

Jännittääkö sua?

- tammikuuta 05, 2022

Juuri ennen joulua Eero kutsui minut luokseen saunomaan. Hän asui vanhalla puutaloalueella vuokraamassaan pikku talossa. Hänellä oli puulämmitteinen pihasauna, jonne kuljettiin mutkittelevaa, lumeentallattua polkua pitkin. Pohdin etukäteen sitä saunomista, mutta se oli ihan asiallista. Minä sain saunoa ensin itsekseni ja Eero meni löylyihin vasta minun lopetettuani. Oli kylmä, lumisateinen, huurteinen pakkasyö. Hiukset ehtivät kohmettua riitteseen sillä lyhyellä polunpätkällä matkalla saunasta talolle. Myöhemmin illalla Eero sytytti talon kamiinaan tulen ja istuimme lattialla lämpimän tulisijan lähellä ja maistelimme viiniä. Vinyylilevysoittimessa soi jotain vanhaa, päihdyttävää lattaria, Vaya con Diosta. Istuimme aivan lähekkäin, kätemme koskettivat, keskustelu taukosi. Emme sanoneet enää juuri mitään, katselimme toisiamme ja hymyilimme. Uuden ihmisen tuoksu kuin neitseellinen, villi erämaa. Lämmin hengitys kasvoillani kuin tuore, kirkas auringonnousu. Ja sitten pehmeän tunnustelev

Tämä on menoa

- joulukuuta 29, 2021

"Tämä on menoa," ajattelin ensimmäisillä treffeillämme kaksi viikkoa sitten. Olen tänä syksynä varonut viemästä mitään suhteita vakavaan suuntaan. Olen pohtinut, kannattaisiko tykkänään välttää merkittäviä ihmissuhteita, koska ne todennäköisesti lopulta satuttavat. Että onko parempi pitää kiintymys keveänä ja sitoutuminen sekä odotukset nollassa? Tapaaminen Eeron kanssa meni hyvin ja luontevasti. Eero oli yhtä mukava, puhelias ja kohtelias kuin aina, ja hänen kanssaan oli helppo olla. Lopulta h änen oli jo aika lähteä, emmekä olleet sopineet mitään. Silloin ajattelin, että tämä on menoa: minä olen todella, todella ihastunut tähän mieheen. Olen ylittänyt rajan harppauksella: on ihan liian myöhäistä kohauttaa olkiani ja jatkaa elämääni niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eero oli jo puoliksi ulkona ovestani. Mutta ovi ei sulkeutunut, vaan jähmettyi raolleen ja avautui uudestaan. Eero kurkisti ovesta ja pyysi minua ulos saman viikon perjantaina. Sinä perjantaina hän myöhäs

Minulla on huomenna treffit!

- joulukuuta 13, 2021

Päätin soittaa Eerolle. No, rohkaisua saadakseni soitin kylläkin ensin sekä Veljelle, Milalle että Marialle ja kysyin jokaiselta mielipidettä. Kaikki antautuivat vatvomaan asiaa kanssani. Kaikki kannustivat minua: että ole urhea ja anna mennä vain. Sitten istuin lattialla ja tuijotin puhelintani puolisen tuntia keskittyneenä kuin olisin manannut henkiä. Lopulta uskalsin näppäillä Eeron numeron. Puhelin hälytti, ja aika venyi ja virui ja melkein pysähtyi. Hän vastasi. Tervehdin ja kysyin, haluaisiko hän tulla kahville tiistaina. "No, totta Mooses," Eero täräytti hilpeästi ja muitta mutkitta. Ja siinä se. Minulla on huomenna treffit! Miksi tämä nyt on niin jännittävää? Minulla on ollut syksyn aikana monia viritelmiä ja flirttisuhteita. Tämä on erilaista, tuntuu erilaiselta. Aidolta. Voimakkaalta. Ja siksi pelottavalta. Flirtti ei vaadi juuri mitään. Mutta että uskaltautuisi taas oikeasti tuntemaan: se altistaa vaaralle. Voiko merkityksellisiä ihmissuhteita loputtomiin väl

Voidapa hypätä syliisi

- joulukuuta 10, 2021

Voidapa hypätä syliisi kuin ihanana kesäyönä järveen: ponkaista laiturilta huimapäisesti nauraen, syöksyä syvyyksiin pää edeltä ja silmät kiinni. Upota, sukeltaa, henkeään pidätellen, nautinnollisen rohkeasti. Voidapa hypätä empimättä ja vailla pelkoa, kokeilematta varpaalla veden kylmyyttä, tähyilemättä kiviä pinnan alla.

Hae tästä blogista